Ajattele tilannetta, jossa istut palaverihuoneessa. Sinulla olisi paljon sanottavaa käsiteltävään aiheeseen. Jostakin syystä päätät vaieta. Ehkäpä et koe osallistumistasi mielekkääksi. Et tunnista, mitä hyötyisit mielipiteesi tai ideasi esiin tuomisesta. Ehkäpä sinut on tyrmätty riittävän monta kertaa, jolloin osallistuminen tuntuu vaikealta.
Tässä on konkreettinen esimerkki, jossa sosiaalisen pääoman puute voi vaikuttaa siihen, että organisaatiossa kaikki eivät anna omaa aikaansa, tietoaan ja osaamistaan organisaation käyttöön (Nahapiet et al., 2005). Tällöin aitoa yhteistyötä asioiden äärellä ei synny.
”Jo Aristoteles jako aikoinaan yksilöt itsenäisiin ja relationaalisiin eli sosiaalisiin olentoihin”
Sosiaalista pääomaa on tutkittu pitkään. Jo Aristoteles jakoi aikoinaan yksilöt itsenäisiin ja relationaalisiin eli sosiaalisiin olentoihin, joilla oli vapaus ajatella sekä omaa että muiden ihmisten hyvää sosiaalisissa suhteissaan. Tuolloin ei vielä puhuttu sosiaalisesta pääomasta, mutta sitäkin on tutkittu eri kanteilta jo 1980-luvulta lähtien*. Sosiaalinen pääoma syntyy ihmisten keskellä, niissä vuorovaikutustilanteissa ja suhteissa, joita arjessa kohtaamme. Sosiaalista pääomaa voidaan tarkastella organisaation sisäisenä voimavarana ja verkostoina tai organisaation ulkoisina verkostoina. Yksinkertaisesti sanottuna, sosiaalinen pääoma on niiden ihmissuhteiden määrittämä kokonaisuus, joita meillä on.
”Sosiaalista pääomaa syntyy kaikessa ihmisten välisessä toiminnassa.”
Sosiaalinen pääoma on pääomaa siinä, missä sen serkku taloudellinen pääomakin. Poiketen taloudellisesta pääomasta se kuitenkin kasvaa käytettäessä. Sosiaalista pääomaa syntyy kaikessa ihmisten välisessä toiminnassa. Luottamus on sosiaalisen pääoman rakennusaine. Ihmisten välinen keskustelu ja vuorovaikutus toisten ihmisten kanssa synnyttävät luottamusta. Toisaalta vuorovaikutus edellyttää myös luottamusta siihen, että tulen asiani kanssa kohdatuksi hyvin. Määrittelen sosiaalisen pääoman organisaatioissa ihmisten keskellä tapahtuvaksi toiminnaksi, osin hierarkisiksi suhteiksi, joissa ihmiset ajattelevat ihmissuhteiden verkostossa oman etunsa ohella myös muiden ihmisten hyvää.(Väätäinen & Vakkala, 2023, p. 53)
Miten sosiaalisella pääomalla sitten voidaan vaikuttaa osallistumiseen esimerkiksi palavereissa? Rakentamalla selkeyttä palaverikäytänteisiin, voimme edistää osallistumista. Tämä voi luoda ns. organisatorista luottamusta eli luottamusta järjestelmään itseensä. Luottamusta voidaan lisätä yksilöiden välille erilaissa vuorovaikutustilanteissa, joissa jokainen tulee kohdatuksi omassa asiassaan inhimillisesti, kunnioittavasti ja arvostavasti. Näin rakenteellista luottamusta tuetaan vuorovaikutukseen perustuvalla luottamuksella. Yksilötason luottamuksen kehittyminen vaatii aikaa, siksi rakenteisiin tiivistynyt luottamus tukee niissäkin tilanteissa, joissa tuota aikaa ei ole. On kuitenkin huomattava, että tahatonkin viite kontrollista voi rapauttaa luottamusta. Tämä on havaittu erityisesti tutkittaessa etäpalavereita ja etäjohtamista.
”Tarvitsemme erilaista osaamista ja erilaisten ihmisten voimaa turvataksemme onnistuvan organisaation kasvun ja kehittymisen.”
Onnistumisessa taloudellinen tulos on aina seuraus oikeasta (mitä) ja oikealla tavalla toteutetusta (miten) perustehtävän (miksi) toteuttamisesta. Perustehtävämme kilpistyy usein tavalla tai toisella asiakkaiden ongelmien ratkaisemiseen. Tätä toteutamme erilaisilla tuote- ja palvelukokonaisuuksilla. Jotta voimme ratkaista asiakkaidemme tulevia aina vain monimutkaistuvia, jopa paradoksaalisia kysymyksiä, tarvitsemme käyttöömme monialaista osaamista niin organisaation sisäisistä kuin ulkoisista verkostoista. Tästä oikeasta tekemisestä syntyvät ne kestävät taloudelliset tulokset.
Sosiaalinen pääoma kasvaa käytettäessä. Inhimilliset, kunnioittavat ja arvostavat ihmissuhteet auttavat meitä onnistumaan yhdessä. Tulevaisuuden kompleksisia ja paradoksaalisia kysymyksiä, ei ratkaista yksin. Tarvitsemme erilaista osaamista ja erilaisten ihmisten voimaa turvataksemme onnistuvan organisaation kasvun ja kehittymisen.
Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?
* Sosiaalisen pääoman tutkimus uranuurtajina voidaan pitää Bourdieuta ja Richardsonia (Bourdieu & Richardson, 1986), Colemania (Coleman, 1988, 1990), Burtia (Burt, 1995) ja Nahapietia ja Ghoshalia(Nahapiet & Ghoshal, 1998). Näillä kaikilla on omat näkemyksensä ja tulokulmansa sosiaaliseen pääomaan. Niihin voit enemmän tutustua Hanna Vakkalan ja allekirjoittaneen kirjoittamassa artikkelissa Sosiaalinen pääoma ja vuorovaikutus kunnissa virtuaalisen johtamisen kontekstissa (Väätäinen & Vakkala, 2023).
Lähteet:
Bourdieu, P., & Richardson, J. G. (1986). Handbook of Theory and Research for the Sociology of Education. Greenwood Press New York.
Burt, R. S. (1995). Structural Holes : The Social Structure of Competition. Harvard University Press. http://ebookcentral.proquest.com/lib/ulapland-ebooks/detail.action?docID=3300361
Coleman, J. S. (1988). Social Capital in the Creation of Human Capital. In The American Journal of Socilogy (Vol. 94, pp. 1–27). https://doi.org/10.1086/228943
Coleman, J. S. (1990). Foundations of Social theory. Belknap Press of Harvard University Press.
Nahapiet, J., & Ghoshal, S. (1998). Social capital, intellectual capital and the organizational advantages. ^ Academy Ol Managemeni Review, 23(2), 242–266. https://doi.org/10.2307/259373
Nahapiet, J., Gratton, L., & Rocha, H. (2005). Knowledge and relationships: when cooperation is the norm. European Management Review, 2, 3–14. https://doi.org/10.1057/palgrave.emr.1500023
Väätäinen, H., & Vakkala, H. (2023). Sosiaalinen pääoma ja vuorovaikutus kunnissa virtuaalisen johtamisen kontekstissa. Focus Localis, 51(1), 49–69.
